maitojunalla kottiin

Niinhän siinä sitten kävi että kaksi vuotta kului joutuin Pk-seudulla. 

Esikoinen läheni kouluikää ja tuli aika miettiä jatkoa.

Monen tekijän summana päätimme muuttaa takaisin kotiin.

Muutto ei sujunut ihan niinkuin elokuvissa, mutta mikäpä se meillä sujuisi ;)

Espoosta tullessa muuttokuorma ripoteltiin varastoihin, puolet omaan ja puolet anoppilaan.

3 viikkoa asusteltiin anoppilan nurkissa. 

Siinä ajassa saatiin aikaiseksi uudet keittiön kalusteet.

Kalusteet ovat alunperin anopin aarteita 70-luvulta.

Alunperin tuolit olivat punaiset ja pöytä mustalla pohjalla jossa oli punaisia omenia.

Kaikkipinnat hiottiin ja maalattiin.

Tässä lopputulos <3

Kun vihdoin ja viimein päästiin muuttamaan kotiin, koettiin jonkinmuotoinen järkytys.

Talossa oli poltettu röökiä, piirretty tiskikoneeseen,

hajotettu oveja, pesuhuoneemme on vielä kysymysmerkki.

Lattiat oli rei'itetty siihen kuntoon että uusiksi meni. 

Jääkaappi oli homeessa, seinäpinnat uusimisen tarpeessa.

Itku meinasi päästä, mutta eihän se auttanut kuin ruveta hommiin.

Ensimmäisenä revittiin lattiat auki. Kotiin kannettiin siis vain sängyt sisälle.

Remppamieheni asensi lattiaa ja itse kävin seinien kimppuun. 

Esikoisemme huone laitettiin ensin koska seinät olisi kaatuneet muuten päälle, oli se sen verran kauheaa.

Tältä seinät näyttivät, jonkun remppasilmä on vähän katsonut kieroon.

Esikoinen odotteli huonettaan malttamattomana joten hommiin oli ruvettava.

Onneksi tapetoija oli päättänyt säästää liisterissä, joten tapetti suurinpiirtein tipahti alas.

Yötä myöten naputeltiin lattiaa ja maalattiin.

Valmis siitä tuli onneksi. 

Koululainen on ollut tyytyväinen ja pitänyt jopa huoneensa siistissä kunnossa.

On kuulemma kivaa kun saa omassa rauhassa lukea aku ankkaa ja tehdä läksyt.

Seinä seinältä kai tämä talo taas muuttuu kodiksi. 

Hyvän ystävän sanoin:

Onneksi ei oo ennää mihinkään kiire. Meillä on loppuelämä aikaa rempata.

mikäs blogitauko se täällä kurkkii...

Onpas täällä ollut hiljaista.

Anteeksi siitä.

Kesän aikana on tapahtunut todella paljon, joten jostain on ollut pakko nipistää.

Kesällä meidän perhe kasvoi heti kerralla, 

sain mahtavan pikkusiskoni meille asumaan, opiskelujen vuoksi.

Tämän ihanan perheenjäsenen syntymän vuoksi jouduimme vaihtamaan

isompaan asuntoon jotta kaikilla olisi oma paikkansa.

Pääsin vihdoin takaisin maan pinnalle, 

ihanaan kaksikerroksiseen rivitaloon jossa on keittiössä lankkulattiat <3

 

 

Tämän talon henkeen sisustukseni muuttui suurinpiirtein kokonaan,

tao itseasiassa sain kaivella jemmasta vanhoja sisustusjuttuja.

kuvan kirjat on bongattu kierrätyskeskuksesta.

Kun kirjat hankin, ei ollut vielä hajuakaan mihin ne tulen käyttämään

 

Takana olevat verhot moni varmaan tunnistaakin, 

kynttelikön bongasin helsingin siivouspäiviltä, joka oli aivan mahtava tapahtuma! 

kevät, pystynkö enää mitään antaa...

kevät ei oo ollu koskaan mua kohtaan armollinen, 

eikä se tänäkään keväänä tehnyt poikkeusta. 

Poikkeavaa muihin keväisiin verrattuina on se,

 että olen vihdoin tajunnut höllätä keväisin ja tiedän että tämä on ohimenevää.

Olen päättänyt keskittyä vain positiivisiin asioihin, 

muistaa sen että minä olen vain minä,

 en mitään mikä voisi korjata kaiken 

mikä ympärillä olevassa maailmassa on vialla. 

Muutama ystävä varmaan ajatteleekin, 

että taas tämä jokakeväinen vinkuminen alkoi, 

Lupaan ja vannon että tämä kevät 

on helpompi Teillekkin. 

<3

Ja koska on kevät ja täällä on lämmin, 

kävin pyörähtämässä Plantagenilla vähän ostoksilla.

Parveke rupeaa pikkuhiljaa pukeutumaan kevääseen, 

Lehtisalaatit ja chilit kasvaa jo kovaa vauhtia, ottaen huomioon että into on myllännyt

ruukut kolme kertaa nurin ja alusta on jouduttu aloittamaan :D 

Katsotaan saadaanko kesäksi meidän parvekkeelta omat salaatit, chilit ja mansikat <3

Löytö!

Kattokaapas mitä ehdottomasti tarpeellista mä löysin meille!

Tämän piti olla se paikka johon meillä laitetaan tavarat jotka on muuten aina hukassa..

Mutta kyllähän sen voi arvata että ne tavarat, kuten se laturi, ei ole koskaan täällä.

Muuta roinaa sinne kyllä on eksynyt.

Mutta tärkeintähän on että esine on kaunis ja sopii sisustukseen,

väliäkö sillä mihin se on tarkoitettu. 

Eli kadonneiden latureiden ja vastaavien esineiden etsintä jatkukoon :u

Into on aina tykännyt sisustaa kotia, mamman sisustukset ei koskaan ole ollut mieleen, tai sitten into on päättänyt vain auttaa mammaa saamaan uutta sisustusta rikki menneen tilalle :D

Rakas intoseni päätti sitten muutama kuukausi sitten hajoittaa
 uunituoreen nojatuolin selkätyynyn. 
Oli erittäin ihanaa tulla kotiin kun oli eteistä myöten tuota valkoista pumpulin tyyppistä ainetta,

joka tarttui joka paikkaan kiinni. siivoamiseen meni 3 tuntia ja 2 imurinpussia :D

Onneksi into oli ollut niinkin armollinen että oli aukaissut hyvinkin nätisti tyynyn vetoketjun, joten

ei muuta kuin uudet pumpulit sisälle.

Onneksi Into rupeaa jo pikkuhiljaa näyttämään aikuisen koiran merkkejä. Into on rauhoittunut jo paljon. 

Ainoa pienen pieni ihana ominaisuus intossa on, näin kerrostalo elämän kannalta. Se ah niin ihana, komea ja iso haukunta jota into harrastaa yksin ollessaan. Täytyy toivoa että uudesta sitruunapannasta olisi nyt jotain hyötyä tähän ongelmaa, jotta naapurisopu saataisiin pidettyä jotenkin kasassa. 

Tämän biisin tahtiin meillä varmaan vielä siivoillaan monet kerrat Inton sotkuja :D

meillä on maailma ja tuulet sen.

Sain jotain paljon uutta ja ihanaa, mutta samalla jouduin luopumaan paljon vanhasta ja ihanasta, teistä rakkaista pohjoisen ystävistäni ja tukiverkosta. Usein mietin mistä jään paitsi kun olen täällä , miten paljon menetän  aikaa kanssanne. 
Mutta samalla on pakko olla onnellinen  <3 Olen saanut keskittyä ydinperheeseeni täysillä, löytänyt kadotetun tunteen uudelleen ja saanut mahtavia uusia ihmisiä elämääni <3 

Kiitän niitä jotka kannusti minua viimeiseen asti vaikka epäröin, niitä tuhansia puhuttuja minuutteja puhelimessa rakkaiden ystävien kanssa, jotka potkivat perseelle kun olin luovuttamassa. 

Välillä on niitä iltoja kun kadun muuttoani, ohikiitäviä hetkiä kun tunnen olevani yksin,

 onneksi ne hetket kiitä ohitse nopeasti. 

muistakaa että oveni on aina auki 

rakkaille ihmisille

 hienoille hetkille 

ja

 iloisille jälleennäkemisille <3 

ja kun päivä on mennyt ihan pilalle,

Ei sitä pelasta mikään muu kuin HeRrrrrrkkukahvi <3

Barista minä en ole vielä lähellekkään, mutta opettelen ja juon epäonnistumiset, kyllä musta joku päivä vielä kelpo kahvinkeittäjä tulee. 

kahvit meillä normaalisti keittää ihan vaan moccamasterilla mutta silloin kun herkutellaan niin herkut tehdään tällä mahtiksella joululahja keittimellä <3

Päivä meni läskiksi jo heti aamulla, työpäivä oli ongelmia ongelmien perään.  Kotiin kun pääsin rakas sisustajakoirani oli päättänyt tuhota nahkalompakon, levittää  korin eteisestä lattialle, ja syödä pari valokuvakehystä seinältä silpuksi. Siinä sitten  ensimmäisenä siivoamaan tuhoja. Ja kaikki tämä siksi että unohdin aamulla jättää rakkaalle intolleni  luun jotta ei olisi niin tylsää. Mutta muistanpahan huomenna. 

tässä rakas sisustajakoirani ihan pienenä <3

Intosta on kovaa kyytiä kasvamassa hieno näyttelykoira, kunhan tuo uhoaminen jäisi vähän vähemmälle.