mikäs blogitauko se täällä kurkkii...

Onpas täällä ollut hiljaista.

Anteeksi siitä.

Kesän aikana on tapahtunut todella paljon, joten jostain on ollut pakko nipistää.

Kesällä meidän perhe kasvoi heti kerralla, 

sain mahtavan pikkusiskoni meille asumaan, opiskelujen vuoksi.

Tämän ihanan perheenjäsenen syntymän vuoksi jouduimme vaihtamaan

isompaan asuntoon jotta kaikilla olisi oma paikkansa.

Pääsin vihdoin takaisin maan pinnalle, 

ihanaan kaksikerroksiseen rivitaloon jossa on keittiössä lankkulattiat <3

 

 

Tämän talon henkeen sisustukseni muuttui suurinpiirtein kokonaan,

tao itseasiassa sain kaivella jemmasta vanhoja sisustusjuttuja.

kuvan kirjat on bongattu kierrätyskeskuksesta.

Kun kirjat hankin, ei ollut vielä hajuakaan mihin ne tulen käyttämään

 

Takana olevat verhot moni varmaan tunnistaakin, 

kynttelikön bongasin helsingin siivouspäiviltä, joka oli aivan mahtava tapahtuma! 

kevät, pystynkö enää mitään antaa...

kevät ei oo ollu koskaan mua kohtaan armollinen, 

eikä se tänäkään keväänä tehnyt poikkeusta. 

Poikkeavaa muihin keväisiin verrattuina on se,

 että olen vihdoin tajunnut höllätä keväisin ja tiedän että tämä on ohimenevää.

Olen päättänyt keskittyä vain positiivisiin asioihin, 

muistaa sen että minä olen vain minä,

 en mitään mikä voisi korjata kaiken 

mikä ympärillä olevassa maailmassa on vialla. 

Muutama ystävä varmaan ajatteleekin, 

että taas tämä jokakeväinen vinkuminen alkoi, 

Lupaan ja vannon että tämä kevät 

on helpompi Teillekkin. 

<3

Ja koska on kevät ja täällä on lämmin, 

kävin pyörähtämässä Plantagenilla vähän ostoksilla.

Parveke rupeaa pikkuhiljaa pukeutumaan kevääseen, 

Lehtisalaatit ja chilit kasvaa jo kovaa vauhtia, ottaen huomioon että into on myllännyt

ruukut kolme kertaa nurin ja alusta on jouduttu aloittamaan :D 

Katsotaan saadaanko kesäksi meidän parvekkeelta omat salaatit, chilit ja mansikat <3

Löytö!

Kattokaapas mitä ehdottomasti tarpeellista mä löysin meille!

Tämän piti olla se paikka johon meillä laitetaan tavarat jotka on muuten aina hukassa..

Mutta kyllähän sen voi arvata että ne tavarat, kuten se laturi, ei ole koskaan täällä.

Muuta roinaa sinne kyllä on eksynyt.

Mutta tärkeintähän on että esine on kaunis ja sopii sisustukseen,

väliäkö sillä mihin se on tarkoitettu. 

Eli kadonneiden latureiden ja vastaavien esineiden etsintä jatkukoon :u

Into on aina tykännyt sisustaa kotia, mamman sisustukset ei koskaan ole ollut mieleen, tai sitten into on päättänyt vain auttaa mammaa saamaan uutta sisustusta rikki menneen tilalle :D

Rakas intoseni päätti sitten muutama kuukausi sitten hajoittaa
 uunituoreen nojatuolin selkätyynyn. 
Oli erittäin ihanaa tulla kotiin kun oli eteistä myöten tuota valkoista pumpulin tyyppistä ainetta,

joka tarttui joka paikkaan kiinni. siivoamiseen meni 3 tuntia ja 2 imurinpussia :D

Onneksi into oli ollut niinkin armollinen että oli aukaissut hyvinkin nätisti tyynyn vetoketjun, joten

ei muuta kuin uudet pumpulit sisälle.

Onneksi Into rupeaa jo pikkuhiljaa näyttämään aikuisen koiran merkkejä. Into on rauhoittunut jo paljon. 

Ainoa pienen pieni ihana ominaisuus intossa on, näin kerrostalo elämän kannalta. Se ah niin ihana, komea ja iso haukunta jota into harrastaa yksin ollessaan. Täytyy toivoa että uudesta sitruunapannasta olisi nyt jotain hyötyä tähän ongelmaa, jotta naapurisopu saataisiin pidettyä jotenkin kasassa. 

Tämän biisin tahtiin meillä varmaan vielä siivoillaan monet kerrat Inton sotkuja :D

meillä on maailma ja tuulet sen.

Sain jotain paljon uutta ja ihanaa, mutta samalla jouduin luopumaan paljon vanhasta ja ihanasta, teistä rakkaista pohjoisen ystävistäni ja tukiverkosta. Usein mietin mistä jään paitsi kun olen täällä , miten paljon menetän  aikaa kanssanne. 
Mutta samalla on pakko olla onnellinen  <3 Olen saanut keskittyä ydinperheeseeni täysillä, löytänyt kadotetun tunteen uudelleen ja saanut mahtavia uusia ihmisiä elämääni <3 

Kiitän niitä jotka kannusti minua viimeiseen asti vaikka epäröin, niitä tuhansia puhuttuja minuutteja puhelimessa rakkaiden ystävien kanssa, jotka potkivat perseelle kun olin luovuttamassa. 

Välillä on niitä iltoja kun kadun muuttoani, ohikiitäviä hetkiä kun tunnen olevani yksin,

 onneksi ne hetket kiitä ohitse nopeasti. 

muistakaa että oveni on aina auki 

rakkaille ihmisille

 hienoille hetkille 

ja

 iloisille jälleennäkemisille <3 

ja kun päivä on mennyt ihan pilalle,

Ei sitä pelasta mikään muu kuin HeRrrrrrkkukahvi <3

Barista minä en ole vielä lähellekkään, mutta opettelen ja juon epäonnistumiset, kyllä musta joku päivä vielä kelpo kahvinkeittäjä tulee. 

kahvit meillä normaalisti keittää ihan vaan moccamasterilla mutta silloin kun herkutellaan niin herkut tehdään tällä mahtiksella joululahja keittimellä <3

Päivä meni läskiksi jo heti aamulla, työpäivä oli ongelmia ongelmien perään.  Kotiin kun pääsin rakas sisustajakoirani oli päättänyt tuhota nahkalompakon, levittää  korin eteisestä lattialle, ja syödä pari valokuvakehystä seinältä silpuksi. Siinä sitten  ensimmäisenä siivoamaan tuhoja. Ja kaikki tämä siksi että unohdin aamulla jättää rakkaalle intolleni  luun jotta ei olisi niin tylsää. Mutta muistanpahan huomenna. 

tässä rakas sisustajakoirani ihan pienenä <3

Intosta on kovaa kyytiä kasvamassa hieno näyttelykoira, kunhan tuo uhoaminen jäisi vähän vähemmälle.

Kun meille astuu sisälle..

Ja katsahtaa alas, 

ymmärtää kaiken muun mitä tulee kodissa näkemään.

Matto on löydetty pienestä sisustusliikkeestä Pohjoisesta

 joka oli pullollaan 

vaikka mitä ihanaa. <3

Tällaiset liikkeet on niitä

 jotka minun pitäisi kiertää kaukaa

tai löydän itseni autosta lompakko tyhjänä,

 auto täynnä kaikkea ihanaa 

ja sydän ihan sykkyrällä.

Lempiväreihini kuuluu ehdottomasti 

Turkoosi <3

Turkoosia löytyy kodista välillä paljon ja välillä

 vain sieltä täältä.

ja koska ilman viherkasveja ei voi elää, on eteisessäkin viherkasvi :)

Lipaston päällä tekstitarra joka kertoo kaiken oleellisen <3

vanhasta uuteen

Kuppi kahvia ja lapset päikkäreillä. vihdoinkin on ehkä aikaa aloittaa Blogin kirjoitus <3

Muutin elämäni puolisen vuotta sitten turvallisista kotiympyröistä pohjois-pohjanmaalta Pk-seudulle. Ahtasin omakotitalon huonekalut muuttoautoon ja muutin kerrostalokolmioon perheeni kanssa. Talo jota oli rakkaudella ja vihalla laitettu vuoden verran, jäi vuokralle. Siinä pelossa että joskus erehtyisin haluamaan takaisin kotiin.

Nyt on puoli vuotta opeteltu ruuhkasuomen elämään ja vihdoin pysytään jo jotenkuten tahdissa. Elämä rullaa painollaan ja vihdoin on ollut aikaa sisustaa, kierrellä ja tehdä löytöjä. 

Eli tämä blogi tulee käsittelemään sisustamista, löytöjä, nättejä näperryksiä ja ompeluksia. Lisäksi tämä on oiva kurkistuspaikka uuteen elämäämme, niille pohjoisen ihmisille jotka ovat monesti mielessäni.

       Biisi joka kertoo kaiken tarpeellisen <3