Niinhän siinä sitten kävi että kaksi vuotta kului joutuin Pk-seudulla.
Esikoinen läheni kouluikää ja tuli aika miettiä jatkoa.
Monen tekijän summana päätimme muuttaa takaisin kotiin.
Muutto ei sujunut ihan niinkuin elokuvissa, mutta mikäpä se meillä sujuisi ;)
Espoosta tullessa muuttokuorma ripoteltiin varastoihin, puolet omaan ja puolet anoppilaan.
3 viikkoa asusteltiin anoppilan nurkissa.
Siinä ajassa saatiin aikaiseksi uudet keittiön kalusteet.
Kalusteet ovat alunperin anopin aarteita 70-luvulta.
Alunperin tuolit olivat punaiset ja pöytä mustalla pohjalla jossa oli punaisia omenia.
Kaikkipinnat hiottiin ja maalattiin.
Tässä lopputulos <3
Kun vihdoin ja viimein päästiin muuttamaan kotiin, koettiin jonkinmuotoinen järkytys.
Talossa oli poltettu röökiä, piirretty tiskikoneeseen,
hajotettu oveja, pesuhuoneemme on vielä kysymysmerkki.
Lattiat oli rei'itetty siihen kuntoon että uusiksi meni.
Jääkaappi oli homeessa, seinäpinnat uusimisen tarpeessa.
Itku meinasi päästä, mutta eihän se auttanut kuin ruveta hommiin.
Ensimmäisenä revittiin lattiat auki. Kotiin kannettiin siis vain sängyt sisälle.
Remppamieheni asensi lattiaa ja itse kävin seinien kimppuun.
Esikoisemme huone laitettiin ensin koska seinät olisi kaatuneet muuten päälle, oli se sen verran kauheaa.
Tältä seinät näyttivät, jonkun remppasilmä on vähän katsonut kieroon.
Esikoinen odotteli huonettaan malttamattomana joten hommiin oli ruvettava.
Onneksi tapetoija oli päättänyt säästää liisterissä, joten tapetti suurinpiirtein tipahti alas.
Yötä myöten naputeltiin lattiaa ja maalattiin.
Valmis siitä tuli onneksi.
Koululainen on ollut tyytyväinen ja pitänyt jopa huoneensa siistissä kunnossa.
On kuulemma kivaa kun saa omassa rauhassa lukea aku ankkaa ja tehdä läksyt.
Seinä seinältä kai tämä talo taas muuttuu kodiksi.
Hyvän ystävän sanoin:
Onneksi ei oo ennää mihinkään kiire. Meillä on loppuelämä aikaa rempata.
